Suomen filosofisen yhdistyksen Ajatus-vuosikirjasta (nro. 80, s. 195-206) löytyy väitöstilaisuudessani lukemani nk. lectio praecursoria. Kirjoituksen otsikko on ”Mitä on masennuksen fenomenologia?”.
Runoilija Teemu Manninen puhui joskus kirjoittamastaan ”täydellisestä kirjasta”. Hänen mukaansa
Jokainen kirja on askel kohti sitä kirjaa, jonka on aina halunnut kirjoittaa, mutta jokaisen kirjan kohdalla tuo haaveiden kirja muuttaa luonnettaan, eikä koskaan voi tietää, muuttuivatko unelmani itseni muuttuessa vanhemmaksi, vai terävöityikö vain kykyni havaita tuon itselleni täydellisen kirjan idea mielikuvituksen tuonpuoleissa ja antaa sille muoto täällä langenneessa todellisuudessa.
Olen vuosien varrella kirjoittanut lukuisia tieteellisiä, puolitieteellisiä ja poleemisia tekstejä masennuksesta sekä melankoliasta. Esimerkiksi muutamat julkaistut tieteelliset artikkelini ovat tosiasiassa osia kokonaisuudesta. Niistä ensimmäinen käsittelee masennukselle ominaista psyykkistä kipua tai kärsimystä, toinen masennuksen juurtumista osaksi yksilön elämänhistoriaa ja kolmas – vaikka siinä ei mainitakaan masennusta nimeltä – suhtautumista omaan elämänhistoriaan tavalla, joka mahdollistaisi masentuneen menneisyyskokemuksen (”voi kunpa olisin” tai ”voi kunpa en olisi”) ylittämisen.
Masennusesseiden sarja (linkit teksteihin löytyvät mm. tästä blogimerkinnästä) puolestaan kuvaa jonkinlaista yhteiskunnallista masennusta. Samalla niiden oli tarkoitus olla ”masentunutta puhetta masennuksesta” eli toisin sanoen kirjoitusta, joka ei yritä kohota huonon todellisuuden yläpuolelle sen tuomitsevan reflektion avulla.
Vaikka yksittäiset tekstit olisivatkin puuttellisia, ne voi ajatella osana ”täydellistä kirjaa”, joka ei voi koskaa täydellisesti toteutua langenneessa todellisuudessa.
Luulen, että lektion (sen rinnakkaisteksti on muutamia vuosia sitten Psykologia-lehteen kirjoittamani juttu masennuksen filosofisen tutkimuksen tarpeellisuudesta) julkaisun myötä täydellinen masennuskirjani on lähellä valmistumista.
En tiedä, kirjoitanko enää ”masennuksen fenomenologiasta”.
Sentimentaalinen päiväkirja 